Ilmanvaihdon mitoitus: näin lasket asunnon ja huoneiden ilmamäärät

Paljonko ilman pitää vaihtua asunnossa?

Uuden rakennuksen ilmanvaihdon vähimmäistaso on ympäristöministeriön asetuksessa uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta (1009/2017). Koko rakennuksen ulkoilmavirraksi on mitoitettava vähintään 0,35 dm³/s lattianeliötä kohden ja oleskelutiloihin vähintään 6 dm³/s henkilöä kohden. Asuinhuoneiston ulkoilmavirran on kuitenkin oltava aina vähintään 18 dm³/s, vaikka asunto olisi pieni.

0,35 dm³/s neliötä kohden vastaa 2,5 metrin huonekorkeudella ilmanvaihtokerrointa 0,5 1/h, eli huoneilma vaihtuu kerran kahdessa tunnissa. Yksikkö dm³/s on sama kuin litra sekunnissa (l/s), ja 1 dm³/s on 3,6 m³/h.

Ympäristöministeriön sivuilla julkaistu FINVACin Opas asuinrakennusten ilmanvaihdon mitoitukseen (2019) jakaa nämä vaatimukset huone- ja tilakohtaisiksi ohjearvoiksi. Käytän tämän jutun laskuissa sen lukuja.

Ilmanvaihdon mitoitus vaihe vaiheelta

Asunnon kokonaisilmavirta valitaan niin, että kaikki seuraavat ehdot täyttyvät. Määrääväksi tulee suurin luku:

1. Pinta-alaehto: asuinpinta-ala × 0,35 dm³/s.
2. Vähimmäisehto: koko asunnolle vähintään 18 dm³/s.
3. Asuinhuone-ehto: suurimpaan tai ainoaan makuuhuoneeseen ja jokaiseen yli 11 m²:n makuuhuoneeseen 12 dm³/s, muihin asuinhuoneisiin 8 dm³/s. Jokaisessa asuinhuoneessa on lisäksi täytyttävä 0,35 dm³/s neliötä kohden.
4. Sauna: jos asunnossa on sauna, kokonaisulkoilmavirtaan lisätään 6 dm³/s.
5. Poistoehto: laske yhteen poistoa tarvitsevien tilojen ohjearvot (keittiö, kylpyhuone, WC, vaatehuone, kodinhoitohuone ja sauna).

Tulo- ja poistoilmavirrat mitoitetaan yleensä yhtä suuriksi, jotta asunto ei ole ylipaineinen eikä merkittävästi alipaineinen. Jos poistojen summa on suurempi kuin ulkoilmaehto, poisto määrää mitoituksen, ja tuloilmaa lisätään saman verran.

Ilmanvaihtokertoimen kaava

Ilmanvaihtokerroin n kertoo, montako kertaa tunnissa asunnon ilma vaihtuu: n = q × 3,6 / V, jossa q on ilmavirta dm³/s ja V asunnon tilavuus m³. Esimerkiksi 50 m²:n asunnon tilavuus on 2,5 metrin huonekorkeudella 125 m³. Kun ilmavirta on 20 dm³/s, n = 20 × 3,6 / 125 = 0,58 kertaa tunnissa.

Huoneiden tilavuudet saat laskettua tilavuuslaskurin kaavoilla.

Huonekohtaiset ilmavirrat: taulukko

Poistoa tarvitsevien tilojen ulkoilma voidaan korvata siirtoilmalla asuinhuoneista: ilma tulee makuu- ja olohuoneisiin, kulkee keittiöön ja märkätiloihin ja poistuu sieltä. Ohjeen mukaan ovirakoa voi käyttää siirtoilmareittinä 18 dm³/s:iin asti, mutta ääneneristyksen takia siirtoilmalaite on parempi ratkaisu.

Netissä kiertää yhä taulukoita, joissa märkätilojen ja WC:n arvot ovat suurempia. Yllä olevat luvut ovat vuoden 2019 ohjeesta, joka tehtiin nykyisen asetuksen mukaiseksi.

Esimerkit: yksiö, kaksio, kolmio ja omakotitalo

Laskin neljä tyypillistä asuntoa edellä kuvattujen vaiheiden mukaan. Esimerkit vastaavat ohjeen omia mitoitusesimerkkejä.

Kaksiossa poistot ovat vain 8 + 10 = 18 dm³/s, joten keittiön tai kylpyhuoneen poistoa suurennetaan, kunnes tulo ja poisto ovat molemmat 20 dm³/s. Kolmiossa ohje suosittelee nostamaan kylpyhuoneen poiston 13 dm³/s:iin. Omakotitalossa poistojen summa 8 + 10 + 7 + 6 + 8 + 6 = 45 dm³/s on suurempi kuin ulkoilmaehto 12 + 3 × 8 + 6 = 42 dm³/s, joten tuloilmaa lisätään 45 dm³/s:iin, ja ohjeen mukaan lisäys kannattaa tehdä pieniin makuuhuoneisiin.

Ilmanvaihtokertoimena esimerkkien luvut ovat 0,5–1,0 kertaa tunnissa. Yksiössä 18 dm³/s vaihtaa 62,5 m³:n ilman noin kerran tunnissa, omakotitalossa 45 dm³/s noin 0,54 kertaa tunnissa. Jos haluat laskea samalla tavalla raha-asioita, kuten lainan kuukausierän tai säästöjen kasvun, Finaron laskurit löytyvät yhdestä paikasta.

Tehostus ja poissaolo: paljonko ilmanvaihtoa saa säätää?

Asetuksen mukaan asunnon tulo- ja poistoilmavirtoja on voitava tehostaa vähintään 30 % suunnitellun käyttöajan ilmavirtoja suuremmiksi. Jos ilmanvaihtoa voi ohjata asuntokohtaisesti, ilmavirtoja saa pienentää enintään 60 %. FINVACin ohjeen mukaan pienempää tehoa käytetään vain, kun asunto on tyhjillään eikä siellä ole kosteus- tai epäpuhtauslähteitä, kuten kuivuvaa pyykkiä tai lemmikkejä.

Ruoanlaitossa liesikuvun ilmavirran pitää ohjeen mukaan nousta vähintään 25 dm³/s:iin. Tehokas käryjen poisto voi vaatia jopa 40–50 dm³/s, ja silloin korvausilman saanti on hoidettava, ettei asunto mene voimakkaasti alipaineiseksi.

Kun ilmavirrat säädetään, asunnon kokonaistulo- ja poistoilmavirrat saavat poiketa enintään 10 % suunnitteluarvoistaan ja toisistaan, ja huonekohtaiset ilmavirrat enintään 20 %.

Mistä tietää, onko ilmanvaihto riittävä?

Hiilidioksidimittari on helpoin tapa seurata ilmanvaihdon riittävyyttä, koska ihmiset tuottavat hiilidioksidia tasaisesti. Asumisterveysasetuksen (545/2015) mukaan toimenpideraja ylittyy, kun sisäilman hiilidioksidipitoisuus on 2 100 mg/m³ ulkoilmaa korkeampi, mikä on noin 1 150 ppm. Uusien rakennusten suunnittelussa tavoite on tiukempi: enintään 1 450 mg/m³ eli 800 ppm ulkoilman pitoisuuden yläpuolella.

Ulkoilman hiilidioksidipitoisuus on nykyään runsaat 400 ppm. Jos makuuhuoneen mittari näyttää aamuisin toistuvasti noin 1 550 ppm tai enemmän, asumisterveysasetuksen toimenpideraja ylittyy, ja jo 1 200 ppm:n lukemat kertovat, että ilma vaihtuu uusien talojen tavoitetta heikommin.

Muita merkkejä alimitoituksesta ovat aamuisin tunkkainen makuuhuone, ikkunoiden sisäpintojen huurtuminen, kylpyhuoneen hidas kuivuminen ja pitkään viipyvät ruoanlaittohajut. Olemassa olevissa asunnoissa asumisterveysasetus edellyttää, että ulkoilmavirta on käytön aikana vähintään 0,35 dm³/s neliötä kohden kaikissa asuinhuoneissa.

Ilmavirtojen mittaus

Tarkka tieto saadaan mittaamalla ilmavirrat jokaisesta tulo- ja poistoventtiilistä ja vertaamalla tuloksia suunnitteluarvoihin. Mittauksen tekee ilmanvaihtoon perehtynyt asentaja, joka samalla tasapainottaa venttiilit, jotta tulo- ja poistoilmavirrat pysyvät tasapainossa.

Mitä tapahtuu, jos ilmanvaihto on liian kovalla?

Liian suuri ilmavirta tuntuu ensin vetona. FINVACin ohjeen mukaan ilman liikenopeus asuinhuoneen oleskeluvyöhykkeellä saa olla normaalikäytössä enintään 0,2 m/s ja tehostettuna 0,25 m/s.

Toinen seuraus on lämmityskulu. Ulkoilman lämmittämiseen kuluva teho on noin q × 1,2 × ΔT watteina, kun q on ilmavirta dm³/s ja ΔT sisä- ja ulkolämpötilan ero. Kymmenen ylimääräistä dm³/s:a vaatii 21 asteen lämpötilaerolla noin 250 W eli runsaat 6 kWh vuorokaudessa, jos lämmöntalteenottoa ei ole. 15 sentin kilowattituntihinnalla se on noin 90 senttiä päivässä. Lämmityksen mitoitusta käyn läpi myös ilmalämpöpumpun säästöjä ja mitoitusta käsittelevässä jutussa.

Kolmas riski on paine-ero. Jos poisto on selvästi tuloa suurempi, asunto on alipaineinen ja korvausilmaa vuotaa rakenteiden raoista, mukana mahdollisia epäpuhtauksia. Ylipaine taas voi työntää kosteaa sisäilmaa rakenteisiin. Siksi tulo- ja poistoilmavirrat säädetään yleensä yhtä suuriksi.

Painovoimainen vai koneellinen ilmanvaihto?

Painovoimaisessa ilmanvaihdossa ilma liikkuu, koska lämmin sisäilma on kevyempää kuin kylmä ulkoilma ja nousee hormissa ylös. Talvella veto on vahva, kesällä heikko. Ilmamäärä vaihtelee siis sään mukaan, eikä mitoituslukuja voi taata kaikissa olosuhteissa. Uusissa pientaloissa tavallinen ratkaisu on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla.

Miten painovoimaista ilmanvaihtoa säädetään ja tehostetaan?

• Pidä korvausilmaventtiilit auki ja puhtaina. Ilman sisääntuloreitti on yhtä tärkeä kuin poisto, ja tiivis talo ilman korvausilmaa ei vedä.
• Tarkista, että poistoventtiilit ja hormit ovat puhtaita ja ettei mitään hormia ole tukittu.
• Ohjaa ilma niin, että makuu- ja olohuoneisiin tulee ulkoilmaa ja poisto tapahtuu keittiöstä ja märkätiloista. Siirtoilma kulkee ovirakojen tai siirtoilmalaitteiden kautta.
• Tehosta kesällä tuulettamalla, kun ulko- ja sisälämpötilan ero on pieni ja hormien veto heikkenee.

Ilmanvaihdon muuttaminen koneelliseksi vanhassa talossa on LVI-suunnittelijan ja -asentajan työtä. Asunto-osakeyhtiölain mukaan ilmanvaihto on yhtiön kunnossapitämä perusjärjestelmä, joten taloyhtiössä muutoksista päättää yhtiö.

Ilmanvaihdon huolto ja korjaus: kotitalousvähennys ja rahoitus

Verohallinnon ohjeen mukaan kotitalousvähennykseen oikeuttavia töitä ovat muun muassa ilmanvaihtolaitteiden puhdistus, mittaus, säätäminen ja huolto omassa asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa. Vuosina 2026–2027 vähennys on 40 % työn osuudesta, enintään 2 100 euroa henkilöä kohden, ja omavastuu on 150 euroa vuodessa.

Esimerkki: ilmanvaihtokanavien puhdistuksen ja ilmavirtojen säädön työosuus on 600 euroa. Kun yksi henkilö maksaa työn, vähennys on 0,40 × 600 − 150 = 90 euroa. Omavastuu on henkilökohtainen: jos puolisot maksavat saman työn puoliksi, kummankin 300 euron osuudesta vähennys jää nollaan, koska 40 % osuudesta on alle 150 euroa.

Isompi muutos, kuten koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon rakentaminen vanhaan taloon, kannattaa laskea etukäteen. Rahoitusvaihtoehtoja vertaan remonttilainan vertailussa, ja kuukausierän näet lainalaskurilla. Muut laskurit samaan suunnitteluun löytyvät laskureiden kokoomasivulta.